Nyt olemme kolme kokonaista päivää elelleet Kaamoksen kanssa ja en usko oikein tätä vieläkään todeksi. Ensin tyttö sähisi eikä tullut edes sängyn alta pois. Ruokaa kävi syömässä kun kukaan ei ollut huoneessa. Kunnes lauantai iltana, makasin lattialla höpötellen niitä näitä Kaamokselle ja tyttö ilmestyy nuuhkimaan kättäni. En reagoinut häneen mitenkään annoin haistella ja höpöttelin. Tyttö vetäytyi sängyn alle, mutta jäi tuijottamaan minua. Höpöttelin lisää ja Kaamos tuli luokseni, se nuuhki jalkani ja varovasti puski reittäni kuin kokeillen mitä teen. Puski uudelleen kovemmin ja kolmas kerta oli niin täynnä tunnetta ja rakkautta, se sai sydämeni pakahtumaan. <3 Ojensin käden hitaasti ja koskin kissaa. Siitä sitten riemu repesi, puskuja, pusuja, kehräystä maukunaa! Eikä niistä tule loppua!!! :D  

Päätin viettää yön samassa huoneessa kuin Kaamos, ja se oli ehkä paras ajatus ikinä! <3 Kolmen aikaan yöllä heräsin kun joku kehrää mahani päällä, Kaamoshan se siinä. Tyttö puski ja tarpoi ja oli mitä virkein koko yön. Huomaa että kodissa jossa hän oli päivän ja yön rytmi oli jotain aina muuta kuin meidän. 

Kaamos on alkanut luottamaan yllättävän hyvin minuun ja aviomieheeni. Käsittelyyn totuttelu tulee olemaan suurin haaste. Kaamos ei anna koskea häntään, sähinä kuuluu heti . Kyljet ovat vaativimmat, niitä koskiessa saa kunnon mäjäytyksen varoittamatta. Kaamos näyttää raivostuneelle jokainen kerta kun vähänkin käsi eksyy selkärangan päältä kyljen lähelle. 

Kaamoksen kaikki reaktiot ovat äärimmäisiä, joko rakastetaan niin ylitsevuotavasti tai sähistään pelon kangistamana. Js kissaa lähestyy jokin esine kädessään pakenee se sängyn alle viivana.

Tässä kaksi varovaista yritystä ottaa Kaamoksesta kuvia