Kaamos on mennyt pienessä ajassa eteeäin erittän paljon. Ottaa reippaasti kontaktia meihin ja antaa silittää. Syö hyvin, ja kaikki maistuu. Kaamos on myös rohkaistunut liikkumaan omassa huoneessaan, yleensä hänet löytääkin istumasta sängyltä katselemasta ulos. 

Yllättävät asiat saavat Kaamoksen välillä suuttumaan hyvinkin voimakkaasti, kuten kädessä oleva pyyhe, lattiaharja (sen kimppuun hyökättiin äkkiarvaamatta erittäin vihaisesti) ruokakupin liikuttelu, sekä malalla äänellä puhuminen. Kaamos ei myöskään anna koskea muualle kuin päähänsä. Enää hän ei sähise tai lyö jos koskee häntään tai lonkkaan mutta lähtee heti pois. Kaamoksen luottamus meitä kohtaan on vielä hyvin heikkoa, ja päivät ovat kaikki hänen mielen liikeistään riippuen erilaisia. Yhtenä päivänä kehrätään koko sydämestä ja seuraavana ei tahdota ketään lähellekään. 

Tässä muutama uusi kuva :) Pahoittelen laatua, kännykkäni kamera ei ole mikään maailman paras, enkä vielä ole uskaltanut ottaa kuvia järjestelmäkamerallani Kaamoksesta.

Leikki alkaa jo onnistua, hetken aikaa. Paras lelu on tämä kuvan värikäs huiska. Hieman epäilevästi Kaamos aina leikkimistä katselee, näkee ettei tytön kanssa ole leikitty.

Maine Coonin luonnetta näkyy aina pikkuisin vilauksin Kaamoksesta, kuten tämä vieressä köllöttely ja valtava kehräys. Kaamos pitää läheisyydestä ja hellyydestä.